Lapsettomuuden yleisimmät syyt

Lapsettomuus on monimutkainen lääketieteellinen tila, jonka taustalla voi olla lukuisia erilaisia tekijöitä. Nykyaikaisen diagnostiikan avulla voidaan tunnistaa lapsettomuuden syy noin 80-90% tapauksista, mikä on merkittävä parannus viime vuosikymmenien aikana. Syiden ymmärtäminen auttaa sekä ammattilaisia että asianomaisia valitsemaan tehokkaimmat hoitomuodot ja antaa toivoa onnistuneesta hoidosta.

On tärkeää ymmärtää, että lapsettomuus harvoin johtuu yhdestä ainoasta syystä. Usein kyse on useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jossa molemmilla osapuolilla voi olla lieviä hedelmällisyysongelmia, jotka yhdessä estävät raskaaksi tulemisen. Tämä monimutkaisuus tekee kokonaisvaltaisesta tutkimisesta välttämätöntä molemmille osapuolille samanaikaisesti.

Syiden jakautuminen ja yleisyys

Lapsettomuuden syiden jakautuminen on pysynyt suhteellisen vakiona viime vuosikymmeninä, vaikka yksittäisten syiden yleisyydessä on tapahtunut muutoksia. Seuraava taulukko havainnollistaa, miten lapsettomuuden syyt jakautuvat nykyään:

Tämä jakautuma osoittaa, että lapsettomuus ei ole vain "naisen ongelma", kuten virheellisesti usein ajatellaan [1]. Miehen osuus on merkittävä, ja siksi molempien osapuolten samanaikainen tutkiminen on välttämätöntä tehokkaalle diagnosoinnille ja hoidolle.

Naisen lapsettomuuden pääsyyt

Naisen lapsettomuuden syyt voidaan jakaa neljään pääkategoriaan: ovulaatiohäiriöihin, munanjohdinputkien ongelmiin, kohdun ja kohdunkaulan ongelmiin sekä ikään liittyviin tekijöihin. Jokaisella kategorialla on omat erityispiirteensä ja hoitomahdollisuutensa.

Ovulaatiohäiriöt - yleisin yksittäinen syy

Ovulaatiohäiriöt ovat naisen lapsettomuuden yleisin yksittäinen syy, ja ne vaikuttavat noin 25-30% kaikista lapsettomuustapauksista [2]. Nämä häiriöt voivat vaihdella täydellisestä ovulaation puuttumisesta (anovulaatio) epäsäännölliseen ovulaatioon, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

Polykystinen munasarjaoireyhtymä (PCOS) on ylivoimaisesti yleisin ovulaatiohäiriöiden aiheuttaja. Se vaikuttaa 5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista ja on vastuussa noin 70% ovulaatiohäiriöistä [2,13]. PCOS:ssa munasarjoissa muodostuu useita pieniä kystia, ja hormonitasapaino häiriintyy. Tila liittyy usein insuliiniresistenssiin, ylipainoon ja miessukuhormonien kohonneeseen tasoon.

Hypotalamus-aivolisäke-akseliin liittyvät häiriöt ovat toinen merkittävä ovulaatio-ongelmien aiheuttaja. Näitä voivat aiheuttaa äärimmäinen stressi, rajukin painonlasku, liiallinen urheilu tai hormoniset sairaudet. Prolaktiinin liikatuotanto (hyperprolaktinemia) on tyypillinen esimerkki tällaisesta häiriöstä.

Varhainen vaihdevuosien alkaminen eli prematura ovarien insuffisienssi vaikuttaa noin 1% alle 40-vuotiaista naisista [3]. Tässä tilassa munasarjat lakkaavat toimimasta normaalia aikaisemmin, mikä johtaa estrogeenin puutteeseen ja ovulaation loppumiseen.

Munanjohdinputkien ongelmat

Munanjohdinputkien ongelmat aiheuttavat noin 25-30% naisen lapsettomuustapauksista [2]. Nämä ongelmat voivat olla rakenteellisia tai toiminnallisia, ja ne estävät munasolun ja siittiön kohtaamisen tai hedelmöittyneen munasolun kulkeutumisen kohtuun.

Tulehduksista johtuva tukkeutuminen on yleisin munanjohdinputkien ongelmien syy. Klamydia ja gonokokki ovat yleisimpiä aiheuttajia, ja ne voivat aiheuttaa pelvic inflammatory disease (PID) -tulehduksen, joka vaurioittaa munanjohdinputkia pysyvästi [4]. Valitettavasti nämä infektiot ovat usein oireettomia, joten vaurio voi tapahtua huomaamatta.

Endometrioosi vaikuttaa 10-15% hedelmällisessä iässä olevista naisista ja on merkittävä munanjohdinputkien ongelmien aiheuttaja [5,12]. Endometrioosissa kohdun limakalvokudosta kasvaa kohdun ulkopuolella, aiheuttaen tulehdusta ja arpikudoksen muodostumista, joka voi tukkia tai vaurioittaa munanjohdinputkia.

Aikaisemmat leikkaukset vatsaontelossa, kuten umpilisäkkeen poisto, munasarjaleikkaukset tai kohdunulkoisten raskauksien hoito, voivat aiheuttaa arpikudoksen muodostumista ja sitä kautta munanjohdinputkien toimintahäiriöitä.

Kohdun ja kohdunkaulan ongelmat

Kohdun rakenteelliset poikkeavuudet aiheuttavat noin 5-10% naisen lapsettomuustapauksista [2]. Nämä ongelmat voivat estää siittiöiden pääsyn kohtuun, häiritä hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä tai aiheuttaa toistuvia keskenmenoja.

Synnynnäiset epämuodostumat, kuten kohdun jakoseinä (septum) tai kaksoisnaiset sukuelimet, voivat merkittävästi vaikuttaa hedelmällisyyteen. Kohdun limakalvon (endometriumin) ongelmat, kuten liian ohut limakalvo tai sen toimintahäiriöt, voivat estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen.

Myoomat eli kohdun hyvänlaatuiset lihassyöpymät vaikuttavat noin 20-30% hedelmällisessä iässä olevista naisista [6]. Ne voivat häiritä hedelmällisyyttä riippuen koostaan ja sijainnistaan. Erityisesti kohdun onteloon ulottuvat myoomat voivat estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen.

Miehen lapsettomuuden pääsyyt

Miehen lapsettomuus liittyy lähes aina siittiöihin - niiden määrään, laatuun, liikkuvuuteen tai kykyyn hedelmöittää munasolu. Siittiönäyte on siksi tärkein yksittäinen tutkimus miehen hedelmällisyyden arvioinnissa.

Siittiöiden ongelmat

Siittiöiden ongelmat selittävät 85-90% miehen lapsettomuustapauksista [7]. Nämä ongelmat jaetaan useisiin alakategorioihin WHO:n kriteerien mukaan, ja usein yhdellä miehellä voi olla samanaikaisesti useita erilaisia siittiö-ongelmia.

Oligospermia tarkoittaa siittiöiden vähäisyyttä, kun siittiöiden kokonaismäärä ejakulaatissa on alle 39 miljoonaa tai tiheys alle 15 miljoonaa millilitrassa [8]. Tämä on yksi yleisimmistä miehen lapsettomuuden syistä ja voi johtua monista tekijöistä kivesten lämpötilasäätelyhäiriöistä hormonaalisiin ongelmiin.

Astenospermia eli siittiöiden heikko liikkuvuus tarkoittaa tilannetta, jossa alle 32% siittiöistä liikkuu eteenpäin. Liikkuvuus on kriittistä siittiöiden kyvylle päästä munanjohdinputkiin ja hedelmöittää munasolu [8].

Teratospermia viittaa siittiöiden muoto-ongelmiin, kun alle 4% siittiöistä on normaalin muotoisia. Vaikka tämä voi kuulostaa hälyttävältä, on normaalia että suurin osa siittiöistä on epänormaalin muotoisia [8].

Azoospermia eli siittiöiden täydellinen puuttuminen ejakulaatista vaikuttaa 10-15% lapsettomuusmiehistä [7]. Tämä voi johtua joko siittiöiden tuotanto-ongelmista (non-obstructive azoospermia) tai kulkuteiden tukkeutumisesta (obstructive azoospermia).

Hormonaaliset häiriöt miehillä

Hormonaaliset häiriöt aiheuttavat 2-5% miehen lapsettomuustapauksista, mutta ne ovat usein hyvin hoidettavissa [7]. Testosteronin puutos (hypogonadismi) voi johtua kivesten, aivolisäkkeen tai hypotalamuksen ongelmista.

Aivolisäkkeen häiriöt voivat vaikuttaa FSH:n ja LH:n tuotantoon, jotka ovat välttämättömiä siittiöiden tuotannolle. Prolaktiinin liikatuotanto miehillä voi myös häiritä hedelmällisyyttä.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikuttaa siittiöiden laatuun ja määrään. Sekä liikakilpirauhasen toiminta että vajaatoiminta voivat aiheuttaa hedelmällisyysongelmia [7].

Anatomiset ja rakenteelliset ongelmat

Anatomiset ongelmat aiheuttavat noin 10-15% miehen lapsettomuustapauksista [7]. Näistä monet ovat kirurgisesti korjattavissa, mikä tekee varhaisen diagnoosin tärkeäksi.

Kivesten laskeutumattomuus (kryptorkismi) vaikuttaa noin 3% pojista syntyessä. Jos sitä ei korjata varhain, se voi johtaa pysyviin vaurioihin siittiöiden tuotannossa. Jopa korjauksen jälkeen hedelmällisyys voi olla alentunut [7].

Siittiötiehyen laajentumat (varikoseele) esiintyvät 15% miehistä ja 35% primaarista lapsettomuutta sairastavista miehistä [7]. Ne voivat aiheuttaa kivesten lämpötilan nousua ja sitä kautta heikentää siittiöiden laatua.

Synnynnäiset poikkeavuudet siittiötiehyissä, kuten siemenjohtimien puuttuminen (CBAVD), voivat estää siittiöiden pääsyn ejakulaattiin, vaikka siittiöiden tuotanto olisi normaalia.

Ikä ja hedelmällisyys

Ikä on yksi voimakkaimmista hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä, erityisesti naisilla. Ikään liittyvät hedelmällisyysongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi kehittyneissä maissa, kun lastensaantia siirretään yhä myöhemmälle.

Naisen ikä ja hedelmällisyys

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen, mutta lasku on aluksi hidasta [9]. 32 ikävuoden jälkeen lasku kiihtyy, ja 35 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys laskee jyrkästi. Tämä johtuu sekä munasolujen määrän vähenemisestä että niiden laadun heikkenemisestä.

Kuukausittainen raskaaksi tulemisen todennäköisyys laskee 20-24-vuotiaiden 25-30%:sta alle 5%:iin yli 40-vuotiailla [9]. Samalla keskenmenojen riski kasvaa merkittävästi: 20-vuotiailla riski on noin 10%, 35-vuotiailla 20% ja 40-vuotiailla jo 40%.

AMH (Anti-Müllerian Hormone) on hormoni, joka kuvastaa munasarjojen reserviä eli jäljellä olevien munasolujen määrää. AMH-arvo laskee iän myötä ja ennustaa menopaussin ajankohtaa. Matala AMH-arvo nuorella naisella voi viitata varhaiseen hedelmällisyyden heikkenemiseen [3].

Miehen ikä ja hedelmällisyys

Miehen hedelmällisyys laskee hitaammin kuin naisen, mutta sekin alkaa heiketä 35-40 ikävuoden jälkeen [7]. Siittiöiden määrä vähenee noin 0,7% vuodessa 35 ikävuoden jälkeen, ja niiden laatu heikkenee.

Isän korkea ikä lisää myös tiettyjen geneettisten poikkeavuuksien riskiä lapsessa. Yli 40-vuotiaiden miesten lapsilla on suurempi riski autismiin, skitsofreniaan ja tiettyihin kromosomipoikkeavuuksiin [7].

Elintapatekijät ja ympäristövaikutukset

Modernin elämäntavan monet tekijät vaikuttavat merkittävästi hedelmällisyyteen. Nämä tekijät ovat usein muutettavissa, mikä tekee niiden tunnistamisesta ja korjaamisesta tärkeän osan lapsettomuuden hoitoa.

Paino ja ravitsemus

Sekä ali- että ylipaino voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen molemmilla sukupuolilla. Naisilla BMI alle 18,5 tai yli 30 voi häiritä ovulaatiota ja hormonitasapainoa [10]. Erityisesti vatsan alueen ylipaino liittyy insuliiniresistenssiin ja PCOS:aan.

Miehillä ylipaino voi alentaa testosteronitasoja ja heikentää siittiöiden laatua. Äärimmäinen ylipaino voi myös aiheuttaa kivesten lämpötilan nousua, mikä vaurioittaa siittiöiden tuotantoa [7].

Ravitsemus vaikuttaa hedelmällisyyteen monin tavoin. Foolihapon puutos voi aiheuttaa ovulaatio-ongelmia ja lisätä sikiövaurioiden riskiä. D-vitamiinin puutos on yhteydessä sekä naisen että miehen hedelmällisyysongelmiin [10].

Tupakointi ja päihteet

Tupakointi on yksi haitallisimmista elintapatekijöistä hedelmällisyydelle. Naisilla tupakointi vähentää munasolujen määrää, heikentää niiden laatua ja voi aiheuttaa varhaisen menopaussin [10]. Tupakoimaton nainen menettää munasolujen varastoa noin 1000 solua kuukaudessa, tupakoiva nainen jopa 2000 solua.

Miehillä tupakointi vähentää siittiöiden määrää 10-40%, heikentää niiden liikkuvuutta ja lisää DNA-vaurioita [7]. Passiivinen tupakointi voi myös vaikuttaa hedelmällisyyteen haitallisesti.

Alkoholin runsas käyttö häiritsee hormonituotantoa molemmilla sukupuolilla. Naisilla se voi estää ovulaatiota ja miehillä alentaa testosteronitasoja sekä heikentää siittiöiden laatua [10].

Stressi ja mielenterveys

Pitkittynyt stressi voi vaikuttaa hedelmällisyyteen häiritsemällä hormonituotantoa ja ovulaatiota. Kortisoliin ja muihin stressihormoneihin liittyvät muutokset voivat häiritä lisääntymishormonien normaalia toimintaa [5].

Masennus ja ahdistuneisuus voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen sekä suoraan hormonaalisesti että epäsuorasti elintapojen kautta. Masennuslääkkeet voivat myös vaikuttaa hedelmällisyyteen, joten lääkityksen tarve tulee arvioida tapauskohtaisesti.

Ympäristömyrkyt ja kemikaalit

Työperäinen altistuminen tietyille kemikaaleille voi vaikuttaa hedelmällisyyteen. Raskasmetallit, liuottimet ja teollisuuskemikaalit voivat vaurioittaa sukusoluja [10]. Myös jokapäiväiset kemikaalit, kuten muovien pehmentimet ja kestävät orgaaniset yhdisteet, voivat hormonitoimintaa häiritsevinä aineina vaikuttaa lisääntymisterveyteen.

Säteily, sekä ionisoiva että ei-ionisoiva, voi vaurioittaa sukusoluja. Matkapuhelinten ja langattomien laitteiden vaikutuksista hedelmällisyyteen on vielä vähän tutkimustietoa, mutta varovaisuus on suositeltavaa.

Selittämätön lapsettomuus

Selittämätön lapsettomuus diagnosoidaan, kun kaikki standarditutkimukset ovat normaaleja, mutta raskaus ei synny 12 kuukauden yrittämisen jälkeen. Tämä koskee 10-20% lapsettomuuspariskunnista [1], ja se voi olla turhauttava diagnoosi sekä pareille että hoitaville lääkäreille.

Selittämätön lapsettomuus ei tarkoita, ettei syytä olisi olemassa, vaan että sitä ei kyetä nykyisillä menetelmillä tunnistamaan. Mahdollisia syitä voivat olla hienovaraiset hormonaaliset häiriöt, immunologiset tekijät, munasolujen tai siittiöiden laadun ongelmat, jotka eivät näy perustutkimuksissa, tai hedelmöitysprosessin ongelmat [6].

Hyvä uutinen on, että selittämätön lapsettomuus reagoi usein hyvin hedelmöityshoitoihin. IUI- ja IVF-hoidoilla saadaan hyviä tuloksia, vaikka tarkkaa syytä ei tiedetäkään.

Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät

Lapsettomuuden syyt ovat moninaisia ja usein monimutkaisia. Naisen ja miehen tekijät ovat yhtä tärkeitä, ja molempien samanaikainen tutkiminen on välttämätöntä [11,14]. Ikä, erityisesti naisen ikä, on yksi merkittävimmistä hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä nyky-yhteiskunnassa.

Elintapatekijöiden merkitys on kasvanut, ja monia näistä voidaan korjata. Tupakoinnin lopettaminen, painonhallinta, terveellinen ravitsemus ja stressin hallinta voivat merkittävästi parantaa hedelmällisyyttä luonnollisesti.

Tutkimus etenee jatkuvasti, ja tulevaisuudessa voimme todennäköisesti tunnistaa ja hoitaa yhä useampia lapsettomuuden syitä. Genetiikka, regeneratiivinen lääketiede ja personoitu lääketiede tarjoavat uusia mahdollisuuksia.

Tärkeintä on muistaa, että lapsettomuuden syyn löytäminen ei aina tarkoita, että hoito olisi vaikeaa [15]. Monet lapsettomuuden syyt ovat hyvin hoidettavissa nykyaikaisin menetelmin, ja jopa selittämätön lapsettomuus voidaan usein hoitaa tehokkaasti.

Lähteet ja lisätietoa

1. Zegers-Hochschild, F. et al. The International Glossary on Infertility and Fertility Care, 2017. Fertility and Sterility, 2017; 108(3): 393-406. Saatavilla: ScienceDirect

2. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Diagnostic evaluation of the infertile female: a committee opinion. Fertility and Sterility, 2015; 103(6): e44-50. Saatavilla: PubMed

3. European Society for Primary Immunodeficiencies (ESID). Premature ovarian insufficiency: a clinical practice guideline. Human Reproduction, 2016; 31(5): 926-937. Saatavilla: Oxford Academic

4. Workowski, K.A. & Bolan, G.A. Sexually transmitted diseases treatment guidelines, 2015. MMWR Recommendations and Reports, 2015; 64(3): 1-137. Saatavilla: CDC

5. Rooney, K.L. & Domar, A.D. The relationship between stress and infertility. Dialogues in Clinical Neuroscience, 2018; 20(1): 41-47. Saatavilla: PMC

6. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Evidence-based treatments for couples with unexplained infertility. Fertility and Sterility, 2020; 113(2): 305-322. Saatavilla: PubMed

7. European Association of Urology (EAU). Guidelines on Male Infertility. 2023. Saatavilla: Uroweb.org

8. World Health Organization (WHO). WHO laboratory manual for the examination and processing of human semen. 6th edition, 2021. Saatavilla: WHO.int

9. American College of Obstetricians and Gynecologists (ACOG). Committee Opinion: Age-Related Fertility Decline. Obstetrics & Gynecology, 2022; 139(1): 134-140. Saatavilla: ACOG.org

10. Käypä hoito -suositus: Lapsettomuus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla: kaypahoito.fi

11. THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hedelmöityshoitotilasto 2022. Helsinki: THL, 2023. Saatavilla: THL.fi

12. European Society of Human Reproduction and Embryology (ESHRE). Management of women with endometriosis: ESHRE guideline. Human Reproduction, 2022; 37(7): 1459-1467. Saatavilla: ESHRE.eu

13. Teede, H.J. et al. Recommendations from the international evidence-based guideline for the assessment and management of polycystic ovary syndrome. Human Reproduction, 2018; 33(9): 1602-1618. Saatavilla: Oxford Academic

14. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Lapsettomuuden syyt ja hoitomuodot. Helsinki, 2024. Saatavilla: Simpukkary.fi

15. Carson, S.A. & Kallen, A.N. Diagnosis and Management of Infertility: A Review. JAMA, 2021; 326(1): 65-76. Saatavilla: PubMed

Tämä artikkeli perustuu ajantasaiseen lääketieteelliseen tutkimustietoon ja virallisiin hoitosuosituksiin. Keskustele aina oman lääkärisi kanssa henkilökohtaisesta tilanteestasi.