Lapsettomuuden myytit ja tosiasiat

Lapsettomuuden ympärillä pyörii runsaasti myyttejä, väärinkäsityksiä ja vanhentuneita uskomuksia, jotka voivat aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, syyllisyyttä ja väärää toivoa. Nämä myytit syntyvät usein puutteellisesta tiedosta, kulttuurisista uskomuksista tai yksittäisten tarinoiden yleistämisestä. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin tuonut esiin selkeitä tosiasioita lapsettomuudesta, jotka auttavat ymmärtämään tämän monimutkaisen tilan luonnetta paremmin.

Myyttien purkaminen on tärkeää, koska ne voivat johtaa haitallisiin päätöksiin, kuten hoitojen viivyttämiseen, tehottomien "luontaishoitojen" kokeilemiseen tai syyllisyyden tuntemiseen asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Samalla on tärkeää korostaa, että jokaisen lapsettomuuskokemuksen takana on ainutlaatuinen tarina, ja tieteellisen tiedon rinnalla myös empatia ja ymmärrys ovat tärkeitä.

Myytti 1: "Rentoudu vain, niin tulet raskaaksi"

Tämä on ehkä yleisin ja haitollisin lapsettomuuteen liittyvä myytti, joka kuormittaa erityisesti naisia. Väite perustuu ajatukseen, että stressi on lapsettomuuden pääsyy, ja että pelkkä rentoutuminen tai loma ratkaisisi ongelman kuin taikasauvalla.

Tieteellinen totuus stressistä ja hedelmällisyydestä

Tutkimus osoittaa, että vaikka pitkittynyt, äärimmäinen stressi voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, se ei ole lapsettomuuden pääsyy [1]. Lapsettomuus on lääketieteellinen tila, jolla on konkreettisia fysiologisia syitä, kuten hormonihäiriöitä, munanjohdinputkien tukkeutumia tai siittiöiden laatuongelmia.

Meta-analyysi vuodelta 2018 tutki 25 tutkimusta, joissa tarkasteltiin stressinhallinnan vaikutusta raskaaksi tulemiseen. Tulokset osoittivat, että vaikka psykologiset interventiot paransivat osallistujien hyvinvointia ja vähensivät ahdistusta, ne eivät merkittävästi lisänneet raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä [1]. Tämä osoittaa selkeästi, että stressin vähentäminen ei yksinään korjaa lapsettomuutta.

"Rentoudu vain" -neuvo on erityisen haitallinen, koska se siirtää vastuun lapsettomuudesta henkilölle itselleen. Se vihjaa, että henkilö on itse vastuussa lapsettomuudestaan, koska ei osaa "rentoutua tarpeeksi" [2]. Tämä lisää syyllisyyttä ja stressiä entisestään, luoden noidankehän, jossa henkilö syyttää itseään sekä lapsettomuudesta että kyvyttömyydestä rentoutua.

Myytti 2: "Jos olet aikaisemmin tullut raskaaksi, et voi olla lapseeton"

Tämä väärinkäsitys perustuu ajatukseen, että aikaisempi raskaus takaa hedelmällisyyden tulevaisuudessa. Todellisuudessa sekundaarinen lapsettomuus - kyvyttömyys saada toista tai useampaa lasta aikaisempien raskauksien jälkeen - on yhtä todellinen ongelma kuin primaarinen lapsettomuus.

Sekundaarinen lapsettomuus vaikuttaa noin 3-4% pareista kehittyneissä maissa [3]. Se voi johtua useista tekijöistä: ikääntymisestä, aikaisempien raskauksien tai synnytysten aiheuttamista komplikaatioista, uusista terveysongelmista tai elintapamuutoksista. Aikaisemmat keskenmenot, kohdunulkoiset raskaudet tai synnytyskomplikaatiot voivat vaurioittaa munanjohdinputkia tai kohtua.

Sekundaarinen lapsettomuus voi olla emotionaalisesti erityisen haastavaa, koska yhteiskunta ja jopa läheiset eivät aina ymmärrä sen vakavuutta. Kommentit kuten "ainakin sinulla on jo yksi lapsi" vähättelevät kokemusta ja lisäävät eristyneisyyttä [4].

Myytti 3: "Lapsettomuus on aina naisen vika"

Tämä sukupuolittunut myytti on syvään juurtunut monissa kulttuureissa ja aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Se perustuu vanhentuneisiin käsityksiin lisääntymisbiologiasta ja naiseuteen liittyviin odotuksiin.

Miehen osuus lapsettomuudesta on siis merkittävä, ja se on kasvanut viime vuosikymmeninä [5]. Länsimaisissa maissa miesten siittiöiden laatu on heikentynyt 50-60% viimeisten 40 vuoden aikana. Syitä tähän ovat muun muassa ympäristömyrkyt, elintapamuutokset ja lisääntynyt stressi.

Koska lapsettomuuden syyt jakautuvat tasaisesti sukupuolten välillä, molempien osapuolten samanaikainen tutkiminen on sekä tehokkaampaa että kustannustehokkaampaa [6]. Miehen siittiönäyte on yksinkertainen ja halpa tutkimus, joka voi paljastaa merkittäviä ongelmia.

Myytti 4: "Koeputkihedelmöitys on viimeinen keino vain vakaviin tapauksiin"

Monet pitävät IVF-hoitoa "viimeisenä keinona", jota tulisi harkita vasta kun kaikki muut vaihtoehdot on kokeiltu. Tämä käsitys on vanhentunut ja voi johtaa tehottomien hoitojen pitkittämiseen.

Nykyaikaisessa hedelmöityslääketieteessä IVF voi olla ensisijainen hoito tietyissä tilanteissa [7]. Esimerkiksi tukkeutuneiden munanjohdinputkien tapauksessa IVF on ainoa tehokas hoitovaihtoehto. Vaikean miehen lapsettomuuden yhteydessä IVF yhdistettynä ICSI-tekniikkaan tarjoaa parhaat tulokset.

Moderni IVF on myös turvallisempaa ja tehokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Onnistumisprosentit ovat parantuneet merkittävästi, ja vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia [8]. Single embryo transfer (SET) eli yhden alkion siirto on vähentänyt monikkosraskauksien riskiä, joka oli aikaisemmin IVF:n suurin riski.

IVF:n onnistuminen on vahvasti riippuvainen naisen iästä. Alle 35-vuotiailla onnistumisprosentit ovat korkeimmillaan, mutta ne laskevat jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen [9]. Tämä tekee varhaisesta IVF-hoidosta järkevää tietyissä tilanteissa, sen sijaan että vietetään arvokasta aikaa vähemmän tehokkaisiin hoitoihin.

Myytti 5: "Adoptio johtaa luonnolliseen raskauteen"

Tämä romanttinen myytti perustuu anekdoottisiin tarinoihin pareista, jotka ovat tulleet raskaaksi adoptioprosessin aikana tai sen jälkeen. Väite on, että adoption stressinväheneminen ja "luopuminen" lapsitoiveesta johtaa luonnolliseen raskauteen.

Useita tutkimuksia on selvittänyt tätä väitettä, eikä tieteellistä näyttöä adoption ja myöhemmän raskauden välisestä kausaalisuhteesta ole löytynyt [10]. Adoption jälkeiset raskaudet ovat yhtä yleisiä kuin ilman adoptiota. Lisäksi tämä väite voi olla haitallinen, koska se vähättelee adoption arvoa itsessään ja luo väärää toivoa.

Adoptio on arvokas ja merkityksellinen tapa muodostaa perhe, riippumatta siitä, tuleeko myöhemmin biologisia lapsia vai ei. Adoptioperheet ovat yhtä onnellisia ja toimivia kuin biologiset perheet, eikä adoption tulisi nähdä "korvaavana ratkaisuna" lapsettomuudelle, vaan omana arvokkaana valintanaan [11].

Myytti 6: "Urheilu ja liikunta vähentävät naisen hedelmällisyyttä"

Tämä myytti saa naiset välttämään liikuntaa lapsen toivomisen aikana, mikä on haitallista sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle.

Kohtuullinen, säännöllinen liikunta parantaa hedelmällisyyttä monin tavoin [12]. Se auttaa painonhallinnassa, parantaa insuliiniherkkyyttä, vähentää stressiä ja edistää yleistä terveyttä. Liikunta myös parantaa verenkiertoa, mukaan lukien sukuelinten verenkiertoa.

Vain äärimmäinen urheileminen, kuten ammattiurheilijan tason harjoittelu, voi häiritä ovulaatiota. Tämä johtuu hyvin matalasta rasvaprosentin ja korkean energiankulutuksen yhdistelmästä, joka voi häiritä hormonituotantoa [12]. Tavallinen kuntoliikunta, jopa melko intensiivinen, ei aiheuta hedelmällisyysongelmia.

Lapsen toivomisen aikana suositeltavia liikuntamuotoja ovat kävely, uinti, jooga, kevyt voimaharjoittelu ja kohtuullinen juoksu. Tärkeintä on löytää liikuntamuotoja, joista nauttii ja jotka tuntuvat hyvältä.

Myytti 7: "Tietyt asennot tai rituaalit parantavat hedelmöitystä"

Internet on täynnä neuvoja erilaisista yhdyntäasennoista, lantionnostoista ja muista "tempuista", joiden väitetään parantavan raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia.

Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että tietyt yhdyntäasennot parantaisivat hedelmöityksen mahdollisuuksia [13]. Siittiöt ovat erittäin pieniä ja liikkuvaisia, ja ne pääsevät kohdunkaulaan muutamassa minuutissa riippumatta asennosta. Painovoima ei merkittävästi vaikuta niiden liikkeeseen naisen sukuelimissä.

Myöskään makaaminen jaloat ylhäällä yhdynnän jälkeen, tietynlaiset hieronnat tai muut rituaalit eivät paranna hedelmöityksen todennäköisyyttä. Nämä uskomukset voivat tehdä yhdynnästä stressaavaa ja mekaanista, mikä on haitallista parisuhteelle.

Hedelmöityksen kannalta tärkeintä on yhdynnän ajoittaminen ovulaation aikaan. Ovulaatio tapahtuu yleensä 12-16 päivää ennen seuraavien kuukautisten alkua [13]. Hedelmällinen ikkuna on noin 6 päivää: ovulaatiota edeltävät 5 päivää ja ovulaatiopäivä itse.

Myytti 8: "IVF-lapset ovat sairaalloisempia tai erilaisia"

Tämä myytti aiheuttaa tarpeetonta pelkoa hedelmöityshoitoja harkitsevilla pareilla ja perustuu usein vanhentuneeseen tietoon tai yksittäisiin tutkimuksiin, joita on tulkittu väärin.

Laajat seurantatutkimukset osoittavat, että suurin osa IVF-lapsista on täysin terveitä ja kehittyvät normaalisti [14]. Pienet lisäriskit, joita on havaittu, liittyvät usein lapsettomuuden taustalla oleviin tekijöihin tai vanhempien ikään, eivät niinkään IVF-prosessiin itseensä.

Aikaisemmin IVF-hoitoihin liittyi kohonnut monikkosraskauksien riski, mikä selitti monia terveysongelmia. Nykyään single embryo transfer (SET) on standardi, ja monikkosraskaudet ovat harvinaisia [8]. Tämä on merkittävästi parantanut IVF-lasten terveydentilaa.

Australialainen tutkimus seurasi IVF-lapsia 20 vuoden ajan ja vertasi heitä luonnollisesti syntyneisiin lapsiin. Tulokset osoittivat, että IVF-lapset menestyivät yhtä hyvin koulussa, olivat yhtä sosiaalisia ja heidän mielenterveytensä oli yhtä hyvä kuin vertailuryhmällä [14].

Myytti 9: "35 vuoden ikä on hedelmällisyyden äkillinen loppu"

Media ja jopa terveydenhuolto ovat luoneet käsityksen siitä, että naisen hedelmällisyys loppuu äkillisesti 35-vuotiaana, mikä aiheuttaa tarpeetonta paniikkia.

Todellisuudessa naisen hedelmällisyys laskee asteittain, ei äkillisesti [9]. Lasku alkaa jo 20-vuotiaana, mutta on aluksi hidasta. 32 ikävuoden jälkeen lasku kiihtyy, ja 35 ikävuoden jälkeen se nopeutuu entisestään. 40 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys on merkittävästi alentunut, mutta ei täysin mennyttä.

Yksilölliset erot ovat suuria. Jotkut naiset säilyttävät hyvän hedelmällisyyden pidempään, kun taas toisilla se heikkenee aikaisemmin. AMH-testi voi antaa viitteitä yksittäisen naisen munasarjojen reservistä, mutta sekin on vain suuntaa antava.

35 vuoden ikäraja hedelmöityslääketieteessä perustuu tilastolliseen todennäköisyyteen, ei biologiseen "katkosrajaan" [9]. Tämän iän jälkeen hoitojen kiireellisyys kasvaa, koska aika alkaa käydä vähiin. Se ei tarkoita, että hedelmällisyys olisi yhtäkkiä mennyttä tai että luonnollinen raskaus olisi mahdotonta.

Myytti 10: "Luonnontuotteet ja yrtit korjaavat lapsettomuuden"

Verkossa ja vaihtoehtolääketieteessä markkinoidaan lukuisia luonnontuotteita, yrttejä ja ravintoliisien, joiden väitetään "korjaavan" lapsettomuuden luonnollisesti.

"Luonnollinen" ei automaattisesti tarkoita turvallista tai tehokasta [15]. Monet yrtit ja luonnontuotteet voivat olla haitallisia tai häiritä hormonitoimintaa. Lisäksi ne voivat vaikuttaa muihin lääkkeisiin tai hedelmöityshoitoihin.

Joidenkin ravintoaineiden, kuten foolihapon, D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen, tiedetään tukevan hedelmällisyyttä ja olevan tärkeitä raskauden aikana [12]. Nämä tulisi kuitenkin nähdä osana kokonaisvaltaista terveellistä elämäntapaa, eivät "ihmelääkkeinä" lapsettomuuteen.

Luonnontuotteiden kokeileminen voi johtaa arvokkaiden kuukausien hukkaan, erityisesti yli 35-vuotiailla naisilla, joilla aika on kriittinen tekijä hoitojen onnistumiselle. Parempi lähestymistapa on yhdistää terveelliset elintavat tehokkaaseen lääketieteelliseen hoitoon [16].

Toiveikkaita tosiasioita

Myyttien purkamisen ohella on tärkeää korostaa positiivisia tosiasioita, jotka antavat toivoa lapsettomuuden kanssa eläville.

Hedelmöityslääketiede kehittyy nopeasti, ja hoitojen onnistumisprosentit paranevat vuosi vuodelta. Uusia tekniikoita, kuten preimplantaatiogeneettinen testaus (PGT), time-lapse-viljelymenetelmät ja paremmat stimulaatioprotokolat, parantavat tuloksia entisestään [17].

Lapsettomuus on huomattavasti yleisempi kuin moni uskoo. Maailmanlaajuisesti 10-15% pareista kohtaa lapsettomuusongelmia, ja Suomessa luku on samaa luokkaa [18]. Noin 5% kaikista Suomessa syntyneistä lapsista on syntynyt hedelmöityshoitojen avulla.

Yhteiskunnan ymmärrys lapsettomuudesta on parantunut merkittävästi. Työpaikat tarjoavat yhä useammin hedelmöityshoitovapaaita, vakuutusyhtiöt kattavat hoitoja paremmin, ja vertaistuki on laajasti saatavilla [4].

Yhteenveto

Lapsettomuuden ympärillä pyörivät myytit ja väärinkäsitykset voivat aiheuttaa merkittävää harmia vääristämällä todellisuuskuvaa ja viivyttämällä tehokkaiden hoitojen aloittamista. Tieteellinen tieto ja näyttöön perustuva lääketiede tarjoavat kuitenkin selkeän kuvan siitä, mikä lapsettomuudessa on totta ja mikä myyttiä.

Tärkeimmät tosiasiat lapsettomuudesta: se on lääketieteellinen tila, joka vaikuttaa tasapuolisesti sekä naisiin että miehiin; se ei ole kenenkään syy eikä johdu "riittämättömästä rentoutumisesta"; nykyaikaiset hoidot ovat tehokkaita ja turvallisia; ja varhainen puuttuminen parantaa merkittävästi onnistumismahdollisuuksia.

Lapsettomuus ei määrittele ihmistä, eikä se ole häpeän aihe. Se on haaste, jonka kanssa voi oppia elämään ja jota vastaan voi taistella tehokkailla, tieteellisesti perustelluilla menetelmillä. Oikea tieto, oikea-aikainen apu ja vahva tukiverkosto ovat avaimia toivon säilyttämiseen ja eteenpäin menemiseen.

Lähteet ja lisätietoa

1. Rooney, K.L. & Domar, A.D. The relationship between stress and infertility. Dialogues in Clinical Neuroscience, 2018; 20(1): 41-47. Saatavilla: PMC

2. Domar, A.D. et al. The psychological impact of infertility: a comparison with patients with other medical conditions. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology, 1993; 14(suppl): 45-52. Saatavilla: PubMed

3. Mascarenhas, M.N. et al. National, regional, and global trends in infertility prevalence since 1990: a systematic analysis of 277 health surveys. PLoS Medicine, 2012; 9(12): e1001356. Saatavilla: PLoS Medicine

4. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Vertaistuki ja kokemustiedon merkitys. Helsinki, 2024. Saatavilla: Simpukkary.fi

5. Levine, H. et al. Temporal trends in sperm count: a systematic review and meta-regression analysis. Human Reproduction Update, 2017; 23(6): 646-659. Saatavilla: Oxford Academic

6. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Diagnostic evaluation of the infertile male: a committee opinion. Fertility and Sterility, 2015; 103(3): e18-25. Saatavilla: PubMed

7. European Society of Human Reproduction and Embryology (ESHRE). Management of couples with unexplained infertility: ESHRE guideline. Human Reproduction, 2023; 38(7): 1881-1902. Saatavilla: ESHRE.eu

8. European Society of Human Reproduction and Embryology (ESHRE). ART fact sheet 2022. Brussels: ESHRE, 2024. Saatavilla: ESHRE.eu

9. American College of Obstetricians and Gynecologists (ACOG). Committee Opinion: Age-Related Fertility Decline. Obstetrics & Gynecology, 2022; 139(1): 134-140. Saatavilla: ACOG.org

10. Rock, J. & Zacur, H. The clinical management of repeated early pregnancy loss. Fertility and Sterility, 1983; 39(2): 123-140. Saatavilla: PubMed

11. Palacios-González, C. The ethics of adoption and the obligation to take care of one's biological offspring. Bioethics, 2018; 32(8): 608-616. Saatavilla: Wiley

12. Käypä hoito -suositus: Lapsettomuus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla: kaypahoito.fi

13. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Optimizing natural fertility: a committee opinion. Fertility and Sterility, 2017; 107(1): 52-58. Saatavilla: PubMed

14. Hart, R. & Norman, R.J. The longer-term health outcomes for children born as a result of IVF treatment. Human Reproduction, 2013; 28(9): 2545-2553. Saatavilla: Oxford Academic

15. Zaccara, S. et al. Herbal medicine and women's health: A systematic review. Women's Health, 2016; 12(3): 309-324. Saatavilla: SAGE

16. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Evidence-based treatments for couples with unexplained infertility. Fertility and Sterility, 2020; 113(2): 305-322. Saatavilla: PubMed

17. Carson, S.A. & Kallen, A.N. Diagnosis and Management of Infertility: A Review. JAMA, 2021; 326(1): 65-76. Saatavilla: PubMed

18. THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hedelmöityshoitotilasto 2022. Helsinki: THL, 2023. Saatavilla: THL.fi

Tämä artikkeli perustuu ajantasaiseen lääketieteelliseen tutkimustietoon ja virallisiin hoitosuosituksiin. Keskustele aina oman lääkärisi kanssa henkilökohtaisesta tilanteestasi.