Milloin hakeutua lapsettomuustutkimuksiin?

Oikea-aikainen tutkimuksiin hakeutuminen on avain tehokkaaseen lapsettomuushoitoon. Mitä aikaisemmin mahdolliset ongelmat löydetään, sitä paremmat ovat hoitojen onnistumismahdollisuudet. Tässä oppaassa kerromme, milloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja mitä prosessi sisältää.

Yleisohje tutkimuksiin hakeutumiselle

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutumisen ajoitus riippuu ensisijaisesti naisen iästä ja muista riskitekijöistä. Seuraava taulukko antaa selkeän ohjeistuksen:

Aktiivisella yrittämisellä tarkoitetaan säännöllistä yhdyntää ilman ehkäisyä, optimaalisesti 2-3 kertaa viikossa ovulaation aikoihin [1,3]. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi jo 32 ikävuoden jälkeen, mutta 35 vuoden kohdalla lasku kiihtyy huomattavasti [2]. Tämän vuoksi yli 35-vuotiaiden tulisi hakeutua tutkimuksiin jo kuuden kuukauden yrittämisen jälkeen.

Yli 40-vuotiaiden naisten tapauksessa suositellaan hakeutumista tutkimuksiin välittömästi, sillä luonnollisen hedelmöityksen todennäköisyys laskee alle viiteen prosenttiin kuukausittain. Miehen ikä vaikuttaa vähemmän aikatauluun, vaikka yli 40-vuotiailla miehillä siittiöiden laatu alkaa heiketä [4]. Pääsääntöisesti tutkimuksiin hakeutumisen ajoitus määräytyy naisen iän mukaan.

Milloin hakeutua tutkimuksiin aiemmin?

Tietyissä tilanteissa on perusteltua hakeutua lapsettomuustutkimuksiin huomattavasti aikaisemmin kuin yleisohje suosittelee. Nämä tilanteet voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: naisen ja miehen terveyshistoriaan liittyvät tekijät sekä yhteiset riskitekijät.

Naisen terveyshistoriassa seuraavat tekijät edellyttävät välitöntä tutkimista:

• Epäsäännölliset kuukautiset tai niiden täydellinen puuttuminen [3,5]
• Aiemmin todettu endometrioosi tai PCOS [3]
• Aikaisemmat gynekologiset leikkaukset tai munasarjaleikkaukset
• Lantionpohjan tulehdukset tai toistuvat sukupuolitaudit
• Kolme tai useampi peräkkäinen keskenmeno [1]
• Syöpähoidot tai sädehoito vatsanalueelle [3]

Toistuvat keskenmenot ovat erityisen huolestuttava merkki, joka edellyttää perusteellista selvittelyä. Ne voivat viitata mahdolliseen taustalla olevaan ongelmaan, kuten hormonaalisiin häiriöihin, immunologisiin tekijöihin tai kromosomipoikkeavuuksiin.

Miehen osalta seuraavat tekijät vaativat välitöntä huomiota:

• Kivesten laskeutumattomuus [4]
• Aikaisemmat kivesten tai nivusien leikkaukset
• Syöpähoidot tai sädehoito
• Toistuvat virtsatietulehdukset
• Sukupuolitaudit tai nivelten infektiot

Yhteisinä tekijöinä tiedossa olevat perinnölliset sairaudet, pitkäaikainen lääkitys joka voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, sekä merkittävät elintapaongelmat kuten tupakointi, runsas alkoholinkäyttö tai huumeiden käyttö edellyttävät erityistä huomiota ja mahdollisesti nopeampaa puuttumista tilanteeseen.

Valmistautuminen ensikäynnille ja mitä siellä tapahtuu

Hyvä valmistautuminen ensikäynnille nopeuttaa merkittävästi diagnoosivaihetta ja auttaa lääkäriä muodostamaan kokonaiskuvan tilanteestasi. Seuraavat tiedot kannattaa kerätä etukäteen:

Kuukautispäiväkirjan pitäminen vähintään kolmen kuukauden ajan antaa arvokasta tietoa hormonitoiminnasta [5]. Merkitse ylös kuukautisten alkamispäivät, niiden kesto ja voimakkuus sekä mahdolliset kivut tai poikkeamat. Huomioi myös ovulaatio-oireet kuten limaeritteet tai alavatsakivut.

Kumppanin mukaan ottaminen ensikäynnille on suositeltavaa, sillä lapsettomuus koskettaa aina molempia osapuolia [1,3]. Noin 30-40% lapsettomuusongelmista liittyy mieheen, joten molemmat tulisi tutkia samanaikaisesti tehokkuuden ja kustannustehokkuuden vuoksi.

Ensikäynnin kulku:

Lääkärikeskustelussa käydään läpi molemman kumppanin terveyshistoria yksityiskohtaisesti. Naisen osalta keskitytään kuukautishistoriaan, aikaisempiin raskauksiin ja synnytyksiin, gynekologisiin sairauksiin sekä sukupuolielämään [5]. Miehen osalta kartoitetaan aikaisemmat sairaudet ja leikkaukset, lääkitys ja elintavat sekä mahdolliset erektio-ongelmat [4].

Kliininen tutkimus sisältää naisen osalta gynekologisen tutkimuksen, BMI:n ja verenpaineen mittauksen sekä mahdollisen ultraäänitutkimuksen [3]. Miehen tutkimus keskittyy sukuelinten tutkimukseen ja kivesten rakenteen arviointiin.

Perustutkimukset ja niiden tulkinta

Ensikäynnin jälkeen aloitetaan systemaattinen tutkimusprosessi, jossa selvitetään molempien osapuolten hedelmällisyyttä vaikuttavat tekijät. Tutkimukset on suunniteltu antamaan kattava kuva tilanteesta mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Naisen keskeiset tutkimukset:

Hormonitutkimukset aloitetaan FSH, LH, TSH ja prolaktiini -arvoilla sekä AMH-arvolla, joka kertoo munasarjojen toimintareservistä [3,5]. PCOS-epäilyn yhteydessä mitataan androgeeneja kuten testosteronia. Kuvantamistutkimuksista tärkein on ultraäänitutkimus munasarjoista ja kohdusta [5]. HSG-tutkimus eli munanjohdinputkien varjoainekuvaus on välttämätön niiden läpäisevyyden selvittämiseksi [3].

Ovulaation seurantaan käytetään basaallämpötilan mittaamista, ovulaatiotestejä ja progesteronitason mittaamista kuukautiskierron lopussa [5]. Nämä yhdessä antavat kuvan siitä, tapahtuuko ovulaatio säännöllisesti.

Miehen tutkimukset:

Siittiönäyte on tärkein yksittäinen tutkimus, joka analysoidaan WHO:n standardien mukaisesti [4,6]. Näyte annetaan 2-7 päivän karenssin jälkeen, ja se toistetaan tarvittaessa tulosten varmistamiseksi. Hormonitutkimuksiin kuuluvat testosteroni, FSH ja LH.

Tulosten tulkinta ja jatkosuunnitelmat:

Jos perustutkimukset ovat normaaleja, kyseessä on selittämätön lapsettomuus. Tämä ei tarkoita toivottomuutta - usein voidaan optimoida ovulaation ajoitusta ja antaa elintapaohjausta ennen hoitojen aloittamista [3].

Poikkeavat löydökset johtavat kohdennettuihin hoitoihin. Naisen hormonihäiriöt korjataan lääkehoidolla [5], munanjohdinputkien tukkeumat ohjaavat IVF-hoitoon [3], ja PCOS-diagnoosi johtaa elintapahoitoon ja ovulaation induktioon. Miehen siittiöongelmat määrittävät hoitolinjan: lievät ongelmat hyötyvät IUI-hoidosta, vaikeat vaativat IVF/ICSI-hoitoa [4].

Hoitopolku Suomessa

Suomessa lapsettomuushoito on järjestetty porrastetusti siten, että hoidot aloitetaan perusterveydenhuollossa ja siirtyvät tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Järjestelmä pyrkii varmistamaan, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.

Perusterveydenhuollossa tehdään ensimmäinen yhteydenotto terveyskeskukseen, jossa suoritetaan perustutkimukset ja aloitetaan alustavat hoidot [7]. Terveyskeskuslääkäri voi aloittaa ovulaation induktion ja antaa elintapaohjausta. Jos tilanne vaatii monimutkaisempia tutkimuksia tai hoitoja, annetaan lähete erikoissairaanhoitoon.

Erikoissairaanhoito keskittyy syvempiin tutkimuksiin ja diagnosointiin sekä vaativampien hedelmöityshoitojen toteuttamiseen. IVF-hoidot on keskitetty yliopistosairaaloihin, joissa on riittävä osaaminen ja resurssit [7]. Hoitopolku etenee vaiheittain lievemmistä hoidoista vaativampiin riippuen diagnoosista ja aikaisempien hoitojen tuloksista.

Yksityinen terveydenhuolto tarjoaa vaihtoehtoisen reitin nopeampaan hoitoon. Yksityisellä puolella pääsee usein tutkimuksiin ja hoitoihin nopeammin, ja palvelut ovat kattavampia samassa paikassa. Kustannukset ovat kuitenkin merkittävästi suuremmat, vaikka osa hoidoista onkin Kela-korvattavia.

Kustannusten osalta julkisessa terveydenhuollossa maksetaan vain normaaleja asiakasmaksuja, jotka ovat noin 50-100 euroa käyntiä kohden. Yksityisessä terveydenhuollossa tutkimuspaketti voi maksaa 500-2000 euroa [7]. Hoitojen osalta Suomessa on oikeus kolmeen julkisesti rahoitettuun IVF-hoitoon, ja ikäraja on yleensä 43 vuotta. Yksityiset hoidot ovat osittain korvattavia Kela-korvauksilla.

Psykologinen tuki tutkimusprosessissa

Lapsettomuustutkimukset ovat usein henkisesti kuormittava prosessi, joka voi herättää voimakkaita tunteita epävarmuudesta pelkoon ja syyllisyydestä. Tutkimusprosessi tuo esiin monia asioita, joita et ole aiemmin joutunut pohtimaan, ja se voi tuntua hallitsemattomalta ja pelottavalta [8].

Epävarmuus on yksi suurimmista haasteista. Odottaminen tutkimustuloksia voi tuntua loputtomalta, ja mielikuvitus saattaa laukata pahimpiin skenaarioihin. On täysin normaalia tuntea ahdistusta, vihaa, surua tai toivottomuutta prosessin aikana. Nämä tunteet eivät ole merkki heikkoudesta, vaan luonnollinen reaktio merkittävään elämänkriisiin.

Ammatillisen tuen hakeminen on suositeltavaa jo tutkimusvaiheen aikana. Lapsettomuushoitoihin erikoistunut psykologi tai terapeutti ymmärtää prosessin erityispiirteet ja voi tarjota työkaluja stressin hallintaan [8]. Moni sairaala tarjoaa psykologin palveluja osana lapsettomuushoitoja, joten kysy tätä mahdollisuutta jo ensikäynnillä.

Vertaistuki on toinen arvokas tuen muoto. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry tarjoaa vertaistukiryhmiä eri elämäntilanteissa oleville [9]. Keskustelu toisten samankaltaisia kokemuksia läpikäyvien kanssa voi tuoda lohdutusta ja käytännön vinkkejä. Myös verkkoyhteisöt voivat tarjota tukea, mutta ole varovainen tietojen luotettavuuden suhteen.

Parisuhteen hoitaminen on erityisen tärkeää tutkimusprosessin aikana. Lapsettomuus voi kuormittaa parisuhdetta merkittävästi, ja kumppanit voivat reagoida tilanteeseen eri tavoin. Avoin kommunikaatio, ymmärrys ja kärsivällisyys toista kohtaan ovat elintärkeitä. Myös pariterapia voi olla hyödyllinen, jos tilanne tuntuu ylivoimaiselta.

Milloin tutkimuksia ei kannata viivyttää?

On tilanteita, joissa tutkimuksiin hakeutumista ei kannata viivyttää tavanomaisten aikarajojen mukaan. Näissä kriittisissä tilanteissa varhainen puuttuminen voi olla ratkaisevaa hoitojen onnistumiselle.

Naisen ikä yli 35 vuotta on tärkein yksittäinen tekijä, joka vaatii nopeaa toimintaa [2]. Hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen, ja jokainen kuukausi voi olla merkittävä hoitojen onnistumisen kannalta. Erityisesti yli 40-vuotiaiden kohdalla aika on erittäin kriittinen, sillä munasolujen määrä ja laatu heikkenevät nopeasti.

Toistuvat keskenmenot ovat toinen tilanne, joka vaatii välitöntä selvittelyä [1]. Kolme tai useampi peräkkäinen keskenmeno viittaa usein hoitavaan taustasyyhyn, kuten hormonaalisiin häiriöihin, immunologisiin tekijöihin tai kromosomipoikkeavuuksiin. Mitä aikaisemmin syy löydetään, sitä paremmin se voidaan hoitaa.

Tunnetut terveysriskit, kuten endometrioosi, PCOS tai aikaisemmat syöpähoidot, edellyttävät erikoisosaamista ja voivat hyötyä varhaisesta puuttumisesta [3]. Näissä tilanteissa hedelmällisyys voi heiketä ajan myötä, joten varhainen hoito on ensiarvoisen tärkeää.

Epäsäännölliset kuukautiset tai niiden puuttuminen voivat viitata hoidettaviin häiriöihin, kuten hormonaalisiin ongelmiin tai ovulaatiohäiriöihin [5]. Nämä ongelmat eivät korjaannu itsestään, ja mitä aikaisemmin niihin puututaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset.

Pariskunnan kasvava stressi lapsettomuuden vuoksi on myös pätevä syy hakeutua tutkimuksiin aiemmin. Lapsettomuus voi kuormittaa parisuhdetta merkittävästi, ja hoitoprosessin aloittaminen voi tuoda toivoa ja helpotusta tilanteeseen [8].

Vinkkejä tutkimusprosessiin

Tutkimusprosessi sujuu sujuvammin ja vähemmän stressaavasti, kun valmistaudut siihen huolellisesti. Hyvä valmistautuminen ei ainoastaan nopeuta diagnoosia, vaan auttaa sinua tuntemaan hallitsevasi tilannetta paremmin.

Ennen tutkimuksia:

• Kerää kaikki oleelliset tiedot etukäteen (kuukautispäiväkirja, terveyshistoria)
• Laadi lista kysymyksistä ja huolenaiheista
• Ota kumppani mukaan jo ensikäynnille
• Selvitä kustannukset ja budjetoi sekä tutkimukset että mahdolliset hoidot

Tutkimusten aikana:

• Kysy rohkeasti - ymmärrä mitä tehdään ja miksi
• Pyydä kirjallista tietoa, jotta voit rauhassa tutustua asioihin kotona
• Pidä yhteystiedot tallessa tulevien kysymysten varalle
• Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi lepäämällä riittävästi

Tulosten saamisen jälkeen:

• Pyydä selkeitä selityksiä siitä, mitä tulokset tarkoittavat käytännössä
• Kysy kaikista hoitovaihtoehdoista ja niiden sopivuudesta tilanteeseenne
• Harkitse aikatauluja realistisesti
• Mieti tuen tarvettasi - ammattiapu tai vertaistuki voivat olla korvaamattomia

Muista, että jokaisella pariskunnalla on oma tarinansa ja polkunsa lapsettomuuden kanssa. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan keskity omaan tilanteeseesi ja tee päätökset, jotka tuntuvat oikeilta juuri sinulle ja kumppanillesi.

Yhteenveto

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutuminen oikeaan aikaan voi olla ratkaiseva tekijä hoitojen onnistumisessa. Ikä, erityisesti naisen ikä, on tärkein yksittäinen tekijä, joka määrittää kiireellisyyden. Alle 35-vuotiailla on aikaa yrittää vuoden verran, mutta sen jälkeen kannattaa hakeutua tutkimuksiin viivyttelemättä.

On tärkeää muistaa, että lapsettomuustutkimukset eivät ole epäonnistumisen tunnustaminen, vaan aktiivinen askel kohti ratkaisua. Nyky-yhteiskunnassa lastensaannin siirtäminen myöhemmälle iälle on yleistä, ja se on johtanut tilanteeseen, jossa yhä useampi pariskunta tarvitsee apua lapsen saamiseen. Tämä on normaalia, eikä siitä tarvitse tuntea häpeää tai syyllisyyttä.

Tutkimusprosessi voi tuntua pelottavalta ja ylivoimaiselta, mutta muista, että olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti ratkaisua. Suurinta osaa lapsettomuusongelmista voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti, kun ongelma tunnistetaan ajoissa. Mitä aikaisemmin hoidot aloitetaan, sitä paremmat ovat onnistumisen mahdollisuudet.

Älä jää yksin prosessin kanssa. Hae tukea ammattilaisilta, vertaisilta ja läheisiltäsi. Lapsettomuus on elämänkriisi, joka vaikuttaa syvästi identiteettiisi ja tulevaisuudensuunnitelmiisi, mutta se ei määrittele sinua ihmisenä. Oikea-aikainen apu ja tuki voivat tehdä prosessista hallittavamman ja antaa sinulle työkaluja selviytyä eteenpäin.

Muista, että jokaisella pariskunnalla on oma tarinansa ja polkunsa lapsettomuuden kanssa. Älä vertaa itseäsi muihin, keskity omaan tilanteeseesi ja tee päätökset, jotka tuntuvat oikeilta juuri sinulle ja kumppanillesi.

Lähteet ja lisätietoa

1. World Health Organization (WHO). Infertility Prevalence Estimates, 1990-2021. Geneva: World Health Organization; 2023. Saatavilla: WHO.int

2. American College of Obstetricians and Gynecologists (ACOG). Committee Opinion: Age-Related Fertility Decline. Obstetrics & Gynecology, 2022; 139(1): 134-140. Saatavilla: ACOG.org

3. Käypä hoito -suositus: Lapsettomuus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla: kaypahoito.fi

4. European Association of Urology (EAU). Guidelines on Male Infertility. 2023. Saatavilla: Uroweb.org

5. American Society for Reproductive Medicine (ASRM). Diagnostic evaluation of the infertile female: a committee opinion. Fertility and Sterility, 2021; 116(5): 1255-1265. Saatavilla: PubMed

6. European Society of Human Reproduction and Embryology (ESHRE). WHO laboratory manual for the examination and processing of human semen. 6th edition, 2021. Saatavilla: ESHRE.eu

7. THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hedelmöityshoitotilasto 2022. Helsinki: THL, 2023. Saatavilla: THL.fi

8. Rooney, K.L. & Domar, A.D. The relationship between stress and infertility. Dialogues in Clinical Neuroscience, 2018; 20(1): 41-47. Saatavilla: PMC

9. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Tutkimusprosessin opas. Helsinki, 2024. Saatavilla: Simpukkary.fi

10. Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine. Evidence-based treatments for couples with unexplained infertility. Fertility and Sterility, 2020; 113(2): 305-322. Saatavilla: PubMed

Tämä artikkeli perustuu ajantasaiseen lääketieteelliseen tutkimustietoon ja virallisiin hoitosuosituksiin. Keskustele aina oman lääkärisi kanssa henkilökohtaisesta tilanteestasi.