Mitä on lapsettomuus?

Lapsettomuus eli infertiliteetti on lääketieteellinen tila, joka vaikuttaa miljooniin pariskuntiin ympäri maailmaa. Se ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen tai heikkous, vaan monimutkainen terveyshaaste, johon vaikuttavat lukuisat biologiset, ympäristölliset ja elintapatekijät. Ymmärtämällä lapsettomuuden luonteen ja yleisyyden voimme purkaa siihen liittyviä tabuja ja tarjota tukea niille, jotka sitä kohtaavat.

Lapsettomuuden lääketieteellinen määritelmä

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee lapsettomuuden kyvyttömyydeksi saavuttaa raskaus 12 kuukauden säännöllisen, suojaamattoman yhdynnän jälkeen [1]. Tämä määritelmä on kansainvälisesti hyväksytty standardi, joka auttaa lääkäreitä ja tutkijoita arvioimaan hedelmällisyysongelmien yleisyyttä ja vakavuutta.

Lapsettomuus jaetaan kahteen pääkategoriaan sen perusteella, onko henkilöllä aiemmin ollut raskauksia. Primaarinen lapsettomuus tarkoittaa tilannetta, jossa pariskunta ei ole koskaan onnistunut saamaan lasta huolimatta säännöllisestä yrittämisestä [1]. Sekundaarinen lapsettomuus puolestaan koskee tilanteita, joissa vähintään yksi raskaus on aiemmin toteutunut, mutta uusia raskauksia ei synny.

Määritelmässä on tärkeää huomioida ikätekijä. Yli 35-vuotiaiden naisten kohdalla lapsettomuudesta voidaan puhua jo kuuden kuukauden yrittämisen jälkeen [2]. Tämä johtuu siitä, että naisen hedelmällisyys laskee merkittävästi 35 ikävuoden jälkeen, ja varhainen puuttuminen parantaa hoitojen onnistumismahdollisuuksia.

Lapsettomuuden yleisyys maailmanlaajuisesti

Lapsettomuus on huomattavasti yleisempi ongelma kuin moni uskoo. WHO:n viimeisimpien arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin 48 miljoonaa paria ja 186 miljoonaa yksilöä elää lapsettomuuden kanssa [1]. Tämä tarkoittaa, että globaalisti noin 10-15% hedelmällisessä iässä olevista pareista kohtaa lapsettomuusongelmia.

Lapsettomuuden yleisyys vaihtelee merkittävästi eri maantieteellisten alueiden välillä. Kehittyneissä maissa, kuten Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa, lapsettomuus vaikuttaa noin 8-12% pareista. Kehittyvissä maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, luvut voivat olla huomattavasti korkeampia, osittain infektioiden ja riittämättömän terveydenhuollon vuoksi.

On tärkeää ymmärtää, että nämä luvut eivät ole staattisia. Lapsettomuuden yleisyys on kasvanut viime vuosikymmeninä useissa kehittyneissä maissa, mikä johtuu pääasiassa lastensaannin siirtämisestä myöhemmälle iälle, elintapamuutoksista ja ympäristötekijöistä [3].

Tilanne Suomessa

Suomessa lapsettomuuden yleisyys vastaa pitkälti muiden Pohjoismaiden tilannetta. Arviolta 10-12% suomalaisista pareista kärsii lapsettomuudesta, mikä tarkoittaa että noin 50 000-60 000 paria kohtaa tämän haasteen [4]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan hedelmöityshoitoja annetaan vuosittain noin 14 000-15 000 parille [5].

Suomessa erityisen huolestuttava trendi on ensisynnyttäjien iän nousu. Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä Suomessa on nykyään 29,7 vuotta, mikä on Pohjoismaiden korkein [5]. Viimeisten kymmenen vuoden aikana esikoisten syntyminen on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, mikä osaltaan selittää syntyvyyden laskua.

Hedelmöityshoitojen avulla syntyvien lasten osuus kaikista Suomessa syntyneistä lapsista on noin 4-5%, mikä on kansainvälisesti keskitasoa [5]. Tämä osoittaa sekä hoitojen saatavuuden että niiden merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lapsettomuuden syiden jakautuminen

Lapsettomuus ei ole yksinkertainen ongelma, vaan monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät. Modernin lääketieteen keinoin voidaan tunnistaa lapsettomuuden syy noin 80-90% tapauksista, mutta 10-20% pareista diagnosoidaan selittämätön lapsettomuus [6].

Syiden jakautuminen:

Naisen tekijät aiheuttavat lapsettomuuden noin 40-50% tapauksista [6]. Yleisimpiä syitä ovat ovulaatiohäiriöt, munanjohdinputkien ongelmat, endometrioosi ja kohdun rakenteelliset poikkeavuudet. Miehen tekijät puolestaan selittävät noin 30-40% lapsettomuustapauksista, pääasiassa siittiöiden määrän, liikkuvuuden tai muodon ongelmien vuoksi.

Noin 10-15% tapauksista on kyse yhteisvaikutuksesta, jossa molemmilla osapuolilla on lieviä hedelmällisyysongelmia, jotka yhdessä estävät raskaaksi tulemisen [6]. Selittämätön lapsettomuus, jossa kaikki perustutkimukset ovat normaaleja, koskee 10-20% pareista.

Ikä ja hedelmällisyys

Ikä on yksi merkittävimmistä lapsettomuuteen vaikuttavista tekijöistä, erityisesti naisten osalta. Naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 20-30 ikävuoden välillä, jonka jälkeen se alkaa asteittain laskea [2]. 35 ikävuoden jälkeen lasku kiihtyy merkittävästi, ja 40 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys on jo huomattavasti alentunut.

Miehen hedelmällisyys laskee hitaammin, mutta sekin alkaa heiketä 35-40 ikävuoden jälkeen [7]. Siittiöiden määrä, liikkuvuus ja laatu heikkenevät iän myötä, ja DNA-vaurioiden riski kasvaa. Vaikka miehet voivat saada lapsia korkeampaankin ikään, isän korkea ikä liittyy lisääntyneeseen riskiin tietyille kromosomipoikkeavuuksille.

Hedelmällisyyden muutokset iän myötä:

20-24 vuotta: Kuukausittainen raskaaksi tulemisen todennäköisyys noin 25-30%
25-29 vuotta: Kuukausittainen todennäköisyys noin 20-25%
30-34 vuotta: Kuukausittainen todennäköisyys noin 15-20%
35-39 vuotta: Kuukausittainen todennäköisyys noin 10-15%
40+ vuotta: Kuukausittainen todennäköisyys alle 5%

Elintapatekijät ja lapsettomuus

Modernin elämäntavan monet tekijät voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen merkittävästi. Tupakointi on yksi haitallisimmista tekijöistä sekä naisille että miehille [3]. Naisilla tupakointi vaikuttaa munasolujen laatuun ja määrään, vähentää ovulaatiota ja lisää keskenmenojen riskiä. Miehillä tupakointi heikentää siittiöiden laatua ja vähentää niiden määrää.

Alkoholin runsas käyttö vaikuttaa hedelmällisyyteen molemmilla sukupuolilla häiritsemällä hormonituotantoa ja sukusolujen kehitystä. Ylipaino ja alipaino voivat molemmat vaikuttaa ovulaatioon ja hormonitasapainoon [3]. Erityisesti vatsan alueen ylipainolla on todettu olevan merkitystä hedelmällisyydelle.

Stressi on monimutkainen tekijä, joka voi vaikuttaa hedelmällisyyteen useilla mekanismeilla. Pitkittynyt stressi voi häiritä hormonituotantoa ja ovulaatiota, mutta on tärkeää ymmärtää, että stressi ei ole lapsettomuuden pääsyy [8]. Rentoutuminen ei yksinään korjaa lapsettomuutta, vaikka stressin hallinta onkin osa kokonaisvaltaista hoitoa.

Ympäristötekijät ja kemikaalit

Ympäristön kemikaalit ja myrkyt voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen molemmilla sukupuolilla. Työpaikkaaltistus teollisuuskemikaaleille, raskasmetalleille tai säteilylle voi heikentää hedelmällisyyttä [3]. Myös jokapäiväiset kemikaalit, kuten muovien pehmentimet (ftalatit) ja kestävät orgaaniset yhdisteet, voivat hormonitoimintaa häiritsevinä aineina vaikuttaa lisääntymisterveyteen.

Kuumuusaltistus on erityisen haitallista miehille, sillä siittiöiden tuotanto vaatii kehon sisälämpötilaa alhaisemman lämpötilan. Saunat, kuumat kylvyt, tiukka vaatetus ja lämpöä tuottava työympäristö voivat tilapäisesti heikentää siittiöiden laatua.

Lapsettomuuden psykososiaaliset vaikutukset

Lapsettomuus ei ole vain lääketieteellinen ongelma, vaan se vaikuttaa syvästi yksilön ja pariskunnan hyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat, että lapsettomuudesta kärsivien naisten stressitasot ovat verrattavissa vakavista sairauksista, kuten syövästä tai sydänsairauksista kärsivien stressitasoihin [8].

Lapsettomuus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita: surua, vihaa, syyllisyyttä, häpeää ja osattomuutta. Se voi vaikuttaa itsetuntoon, identiteettiin ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Parisuhteessa lapsettomuus voi olla sekä yhdistävä että erottava tekijä riippuen siitä, miten kumppanit käsittelevät tilannetta yhdessä.

Yhteiskunnallisesti lapsettomuus on usein näkymätön kriisi. Sosiaaliset tilanteet, kuten lastenjuhlat tai keskustelut perheestä, voivat olla tuskallisia. Työelämässä lapsettomat voivat kokea syrjintää tai ymmärtämättömyyttä, kun heidän oletetaan olevan aina käytettävissä töihin.

Hyvät uutiset: apu on saatavilla

Vaikka lapsettomuus on vakava haaste, on tärkeää korostaa, että suurinta osaa lapsettomuusongelmista voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti. Nykyaikaiset hedelmöityshoidot ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja onnistumisprosentit paranevat jatkuvasti.

Koeputkihedelmöitys (IVF) on yksi lääketieteen suurimmista saavutuksista, ja sen avulla on syntynyt miljoonia lapsia maailmanlaajuisesti [9]. Suomessa IVF-hoitojen onnistumisprosentit ovat korkeita kansainvälisessä vertailussa, ja hoitoja on saatavilla sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa.

Hoitojen lisäksi elintapamuutokset voivat merkittävästi parantaa hedelmällisyyttä. Tupakoinnin lopettaminen, alkoholinkäytön vähentäminen, painonhallinta ja säännöllinen liikunta voivat kaikki parantaa hedelmällisyyttä luonnollisesti.

Tuki ja vertaisuus

Lapsettomuuden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Suomessa toimii Lapsettomien yhdistys Simpukka ry, joka tarjoaa vertaistukea, tietoa ja edunvalvontaa tahattomasti lapsettomille [10]. Vertaistuki on osoittautunut erittäin arvokkaaksi auttaessaan ihmisiä käsittelemään lapsettomuuden aiheuttamia tunteita ja haasteita.

Myös ammatillista tukea on saatavilla. Monet sairaalat tarjoavat psykologin palveluja osana lapsettomuushoitoja, ja erikoistuneita terapiamuotoja on kehitetty juuri lapsettomuuden aiheuttamien ongelmien käsittelyyn.

Tulevaisuuden näkymät

Lapsettomuustutkimus kehittyy jatkuvasti, ja uusia hoitomuotoja kehitetään. Regeneratiivinen lääketiede, kantasolututkimus ja genetiikka tarjoavat uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Samalla yhteiskunnan ymmärrys lapsettomuudesta on parantunut, ja tabut ovat vähentyneet.

Ennaltaehkäisy on kuitenkin edelleen tärkeää. Hedelmällisyystietoisuuden lisääminen, terveellisten elintapojen edistäminen ja sukupuolitautien ehkäisy voivat auttaa säilyttämään hedelmällisyyttä. Erityisesti nuorten tietoisuutta hedelmällisyydestä ja sen rajallisuudesta tulisi lisätä.

Yhteenveto

Lapsettomuus on monimutkainen lääketieteellinen tila, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin maailmanlaajuisesti. Se ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan terveyshaaste, johon on saatavilla tehokkaita hoitoja. Suomessa lapsettomuuspalvelut ovat korkeatasoisia, ja tukea on saatavilla sekä lääketieteellisesti että henkisesti.

Tärkeintä on muistaa, että lapsettomuus ei määrittele ihmistä. Se on yksi elämän haasteista, jonka kanssa voi oppia elämään ja jota vastaan voi taistella. Oikea-aikainen apu, tuki ja nykyaikaiset hoidot antavat toivoa ja mahdollisuuksia kaikille, jotka haaveilevat lapsesta.

Jos epäilet lapsettomuutta, älä viivyttele avun hakemista. Mitä aikaisemmin ongelma tunnistetaan, sitä paremmat ovat hoitojen onnistumismahdollisuudet. Lapsettomuus on hoitava tila, ja apu on saatavilla.

Lähteet ja lisätietoa

1. World Health Organization (WHO). Infertility Prevalence Estimates, 1990-2021. Geneva: World Health Organization; 2023. Saatavilla: WHO.int

2. American College of Obstetricians and Gynecologists (ACOG). Committee Opinion: Age-Related Fertility Decline. Obstetrics & Gynecology, 2022; 139(1): 134-140. Saatavilla: ACOG.org

3. Käypä hoito -suositus: Lapsettomuus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla: kaypahoito.fi

4. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Lapsettomuustilastot Suomessa 2023. Helsinki, 2024. Saatavilla: Simpukkary.fi

5. THL - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hedelmöityshoitotilasto 2022. Helsinki: THL, 2023. Saatavilla: THL.fi

6. Zegers-Hochschild, F. et al. The International Glossary on Infertility and Fertility Care, 2017. Fertility and Sterility, 2017; 108(3): 393-406. Saatavilla: ScienceDirect

7. European Association of Urology (EAU). Guidelines on Male Infertility. 2023. Saatavilla: Uroweb.org

8. Rooney, K.L. & Domar, A.D. The relationship between stress and infertility. Dialogues in Clinical Neuroscience, 2018; 20(1): 41-47. Saatavilla: PMC

9. European Society of Human Reproduction and Embryology (ESHRE). ART fact sheet 2022. Brussels: ESHRE, 2024. Saatavilla: ESHRE.eu

10. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Vertaistuki ja tietopalvelut. Helsinki, 2024. Saatavilla: Simpukkary.fi

Tämä artikkeli perustuu ajantasaiseen lääketieteelliseen tutkimustietoon ja virallisiin hoitosuosituksiin. Keskustele aina oman lääkärisi kanssa henkilökohtaisesta tilanteestasi.